Surua ja kaipausta
Kukkuu, kukkuu
Kukkuu, kukkuu, kaukana kukkuu,
Saimaan rannalla ruikuttaa.
Ei ole ruuhta rannalla,
joka minun kultani kannattaa.
Ikävä on aikani, päivät on pitkät,
surutont en hetkeä muistakaan.
Voi mikä lienee tullutkaan,
kun ei mun kultani kuulukaan.
Toivon riemu ja autuuen aika
sydäntäni harvoin lievittää.
Rintani on kuin järven jää,
kukapa sen viimeinkin lämmittää.
Kotka se lenteli taivahan alla,
sorsa se souteli aalloilla.
Kuta on Saimaan rannalla,
lähteä ei tohi tuulelta.
Tuuli on tuima ja ankarat aallot,
ruuhet on rannalla pienoiset.
Ruuhet on rannalla pienoiset,
kultani sormet on hienoiset.
Älä lähde kultani aaltojen valtaan,
aallot ne pian sinut pettäisi.
Sitten ei suru mua heittäisi,
ennen kuin multa mut peittäisi.
Tuonne taakse metsämaan
Tuonne taakse metsämaan sydämeni halaa.
Siel on mieli ainiaan, sinne toivon salaa.
Siellä metsämökissä on kaunis kultaseni.
Vaikka polku pitkä on, kivinen ja kaita,
korpi kolkko, valoton, ei se mitään haita.
Kullan muoto muistossa
on tiekin hauska aivan.
Kullan ääntä kuulleessa jo unhottaapi vaivan.
Aamulla varhain
Aamulla varhain kun aurinko nousi,
kun minä unestani heräsin,
sydämeni oli niin surusta raskas,
miksi sä kultani hyljäsit mun.
Enkä mä tahtonut uskoa lainkaan
noihin silmiisi sinisiin.
Mutta kun tie oli ollut niin pitkä
monista murheista lupauksiin.
Yö oli kaunis ja äänesi hellä
kaiken nähdä sain uudestaan.
Riemuiten annoin mä sieluni sulle,
miksi sitä et huolinutkaan?
Miksi sä hyljäsit toisen tähden,
miksi mun uneni loppua sai?
Sydämeni on nyt surusta raskas,
kun sinä kultani hyljäsit mun.
Niin minä, neitonen
Niin minä, neitonen, sinulle laulan,
kuin omalle kullalleni.
Jos olis valta, niin kuin on mieli
niin ottaisin omakseni.
Kullalleni minä laulelen
ja kellekkäs minä muulle.
En minä laula kallioille
enkä metsän puille.
Vaan minä olen kuin taivaan lintu,
ei ole minulla majaa.
Ei ole mulla ystävää,
ei ole lohduttajaa.
Kultaansa ikävöivä
Tuol on mun kultani, ain yhä tuolla
kuninkaan kultaisen kartanon puolla.
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
kun et tule jo, kun et tule jo.
On siellä tyttöjä, on komioita,
kultani silmät ei katsele noita.
Voi minun lintuni…
Kukat on kaunihit, kaunis kevätaamu.
Kauniimmat kultani silmät ja haamu.
Voi minun lintuni…
Linnut ne laulavat sorialla suulla,
soriampi kultani ääni on kuulla.
Voi minun lintuni…
Hunaja ja mesileipä makialle maistaa,
kultani suu sekä huulet on toista.
Voi minun lintuni…
Voi, koska näen minä senki ilon päivän:
kultani sivullani kulkevan ja käyvän.
Voi minun lintuni…
Syys tulee etehen ja kesäpäivä rientää,
vaan minun kultani ei tule sentään.
Voi minun lintuni…
Tule, tule kultani, tule kotipuoleen,
taikka jo menehynki ikävään ja huoleen.
Voi minun lintuni…
|
